Niilinhauki lienee kala

Uusi dna-tutkimus selvittää niilinhaukien sukupuuta.

Hauki on kala. Niilinhauki lienee myös kala. Niilinhaukien asemaa elämän sukupuussa on pähkäilty pitkään. Niillä vaikuttaa olevan sikin sokin eri eläinryhmien ominaisuuksia. Hämmennystä ovat aiheuttaneet esimerkiksi niilinhaukien varrelliset lihaksikkaat evät, joiden varassa ne usein pötköttävät laiskanpulskeina vedenpohjassa. Aivan viime vuosina on kerääntynyt varsin vakuuttavaa näyttöä sen puolesta, että niilinhauet ovat ihan kelpo luukaloja. Esimerkiksi hauista ne ovat silti todella kaukana, kauempana kuin mikään muu nykyinen kala. Hauen ja niilinhauen viimeistä yhteistä esi-isää saa etsiä dinosaurusten ja sammakoidenkin syntyä kauempaa, devonikaudelta 400 miljoonan vuoden takaa. Noihin aikoihin erosi toisistaan kaksi linjaa, joista toisessa, niilinhauissa, on tällä hetkellä elossa tusinan verran lajeja ja toisessa, muissa luukaloissa, reilut 26000 lajia.

Kaloiksi on tapana kutsua myös keuhkokaloja ja varsieväistä Latimeriaa. Ne ovat silti eläinten sukupuussa niilinhaukeakin kauempana luukaloista. Jos keuhkokalat ja varsieväiset lasketaan kaloiksi, pitää kaloiksi laskea myös esimerkiksi peippo ja kirahvi… Hait ja rauskut ovat sitten vielä ihan omaa porukkaansa, jotka ovat todella kaukana hauista, peipoista ja kirahveista. On pienempi virhe sanoa delfiinejä ja muita valaita kaloiksi kuin niputtaa hait ja rauskut yhteen (luu-)kalojen kanssa.

Niilinhauet on luokiteltu kahteentoista lajiin. Dna-tutkimus paljastaa kaksi todennäköistä uutta lajia lisää harmaa- ja satulaniilinhaukien alalajeina pidetyistä muodoista.

Käärmekala on erikoinen niilinhauki. Se lasketaan eri sukuun kuin muut niilinhauet. Dna-tutkimus vahvistaa käärmekalan ainutlaatuisuuden. Niilinhaukia on kaksi yhtä vanhaa luonnollista ryhmää, toisessa on kolmetoista Polypterus-lajia ja toisessa käärmekala Erpetoichthys calabaricus yksin.


Käärmekaloja. Kuvat (C) M. Kolkkala 2010

Käärmekala ei ole alkeellinen niilinhauki, eivätkä niilinhauet alkeellisia luukaloja, vaikka kiusaus voi olla suuri niin ajatella. ”Alkeellinen” tai ”primitiivinen” sanojen käytössä on oltava äärimmäisen varovainen. Kalojen uimarakko on kehittynyt keuhkoista – ovatko keuhkot siis alkeellinen ja uimarakko kehittynyt ominaisuus? Kyllähän ne keuhkotkin kuitenkin ovat aika hienot kapistukset… Niilinhauilla on sekä kidukset että keuhkoina toimiva uimarakko (tai uimarakkona toimivat keuhkot).

On helppo tulkita samasta kantamuodosta polveutuvista eliöryhmistä ”alkeellisemmaksi” se, joka on vähälajisempi, harvinaisempi tai muuten vaan huonommin tunnettu. Eliöiden jotkin piirteet voivat tietysti olla alkeellisia (vanhoja), mutta itse eliöt eivät. Jokaisella elävällä olennolla on takanaan tasan tarkkaan yhtä pitkä ketju jatkuvaa evoluutiota aina elämän synnystä asti. ”Eläviä fossiileja” ei ole olemassa*.

Nokkaeläimet ovat hyvä esimerkki eläimistä, joita edelleenkin jatkuvasti moititaan alkeellisiksi (nisäkäs joka ”vieläkin” munii, hyvänen aika?). Kuvitellaan tilanne, että nokkaeläimillä olisi syystä tai toisesta (tai vain paremmalla tuurilla) mennyt hyvin ja istukkanisäkkäillä huonosti. Istukkanisäkkäitä eläisi tällä hetkellä muutama laji ja vesinokkaeläimen kaltaisesta lajista polveutuneita nisäkkäitä tuhansia – ja nokkaeläinten kirjoon mahtuisi vielä yksi älykkölaji miettimään evoluutiota. Mitä luulette kumpaa ryhmää älykäs nokkaeläin pitäisi kehittyneempänä: nisäkkäiden suurta ja tuttua enemmistöä, joilla on esimerkiksi sähköaisti, myrkkykannukset  ja kymmenen sukupuolikromosomia, vai outoa vähemmistöä kummajaisia, joilla on sellaisia erikoisuuksia kuin nisät ja ilmeisen hankala ja raskas tapa kasvattaa poikasia emon ruumiin sisällä**?

Lisäys 5.6.2011: ”Nokkaeläimiä”? Aika kauaksi eksyin käärmekaloista… palaan aiheeseen. Käärmekalojen tapa saalistaa on aika erikoinen. Huomasin tämän, kun käärmekalat söivät meidän purppurasuuhautojamme – tai oikeastaan en huomannut, pienet kalat vain katosivat toinen ehkä kahden viikon ja toinen kuukauden kuluttua akvaarioomme saapumisesta. Koskaan en nähnyt käärmekalojen ajavan muita kaloja takaa; purppurasuuhautojia ne eivät näyttäneet huomaavankaan. Ensimmäinen varoitusmerkki oli, kun toiselta purppurasuuhautojalta oli yöllä siististi kadonnut pala pyrstöevää. Arvelin, että jos pienille kirjoahvenille kävisi huonosti, se tapahtuisi yöllä: käärmekala haistaisi pohjassa nukkuvan pikkukalan, hivuttautuisi lähelle ja hetken mietittyään haukkaisi pahaa aavistamattoman kalan suuhunsa. Molemmat purppurasuuhautojat kuitenkin katosivat päivällä vaikka aamulla ne oli nähty vielä täysissä voimissa, joten jäi hiukan mysteeriksi miten käärmekalat olivat ne saaneet kiinni.

Lähteitä:

Suzuki, D., Brandley, M. C. ja Tokita, M. 2010a: The mitochondrial phylogeny of an ancient lineage of ray-finned fishes (Polypteridae) with implications for the evolution of body elongation, pelvic fin loss, and craniofacial morphology in Osteichthyes. BMC Evol. Biol. 10: 21.

Suzuki, D., Brandley, M. C. ja Tokita, M. 2010b: BMC Evol. Biol. 10: 209 (korjauksia edelliseen).

* Muutos on jatkuvaa, mutta ”kehitys” voi edetä yhtä hyvin alamäkeen (vaippaeläimet ja aivot) kuin ylämäkeen – tai kiertää kehää.

** Nokkiksista lisää (kissanhäntä): Kolkkala, M. 2009: Vesinokkaeläin: ei alkeellinen vaan erilainen. Nisäkkäät luonnossa, osa 3, s. 28-29. WSOY.

(C) Kolkkala, M. – luotiset.wordpress.com

2 vastausta artikkeliin: Niilinhauki lienee kala

  1. nopoles kirjoitti:

    Näin ne niilinhaukien sukulaisuudet Suzukin ym. (2010) mukaan menevät:

    (((((täpläniilinhauki, harmaaniilinhauki ssp. polli) viherniilinhauki)(harmaaniilinhauki ssp. buettikoferi, Polypterus teugelsi)) ((koruniilinhauki, raitaniilihauki) P. mokelembembe)) (((niilinhauki, satulaniilinhauki ssp. endlicheri) pikkuniilinhauki) satulaniilinhauki ssp. congicus)) kirjoniilinhauki) käärmekala)

    Suzukin ym. (2010) alkuperäinen sukupuu (korjattu versio), josta saa paremmin tolkkua kuin edeltävästä sulkuhässäkästä (sulkuhässäkästä on se ilo, että siitä voi katsoa suomenkieliset nimet kaikilta lajeilta, joilla sellainen on).

  2. nopoles kirjoitti:

    ”Elävistä fossiileista” vielä: jos jotenkin voisi verrata Latimerian biologiaa liitukaudella eläneeseen varsieväkalaan (dna:ta, käyttäytymistä, immuunipuolustusta – mitä tahansa muuta kuin ihan pintapuolista ulkonäköä ja fysiologiaa) niin veikkaanpa, että erot lajien välillä olisivat juuri niin suuria kuin kymmenien miljoonien vuosien erottamien lajeilla kaiken järjen mukaan on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: